Viime aikoina en ole juuri saanut mitään erityisempää aikaiseksi. Okei viikko sitten oli desucon, cossasin Shiemi Moriyamaa Ao no exorcististä, poikaystäväni cossi Rin Okumuraa, autoin tätä jonkin verran tämän cossin aikaansaamisessa ja tein oman cossini kokonaan itse, no siinä olikin kai kaikki hyvä mitä olen viimeaikoina saanut edes aikaiseksi, muuten tuntuu että olenkin aiheuttanut vaan kipua ja surua muille sekä itselleni. Minun kai pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja ruveta päättäväisemmäksi jne.

 Olen käynyt nyt poikaystäväni kanssa kaksi kertaa 4 kilometrin hölkkä/juoksu lenkillä pururadalla, mutta viimeisen kerran jälkeen sain hyperventilointi kohtauksen mikä ilmeisesti tuli ylirasituksesta… Tai sitten jostain muusta… Sillä minulla hieman tuntui henkisesti pahalle myös, mutta ei siitä sen enempää, eiköhän mieleni kirkastu kun kesälukio on ohi ja pääsen tekemään cossia jne. Toivon nyt vain että lähimmäisilläni menisi paremmin, tällä hetkellä näyttää siltä että ympärilläni olevilla ihmisillä lentää kuraa niskaan enemmän kuin koskaan jne. Olen hyvin järkyttynyt…  Ehkä minun juuri tämän takia tulisi stempata enemmän henkisesti että kykenisin olemaan avuksi ja lohduttamaan… Tosin minulla on huonoja kokemuksia tällaisesta kun viimeksi kun stemppasin niin alettiin ajatella että minulla itselläni ei ole ongelmia ja olen vain narsistinen paska joka nauraa ja elää pää sateenkaaressa kun toinen repii rannettaan auki vieressä.  Tosin tuon takia menin vähän henkisesti alamäkeen ja ilmeisesti lopputuloksena oli se että ihailin väkivaltaa ja angstin nurkassa joka päivä mussuttaen suklaata ja nukuinkin suurimman osan vuorokaudesta kun en pysynyt enää hereillä. Onneksi ne ajat on takana, en vain halua että se tapahtuisi uudelleen.

 Eroahdistus on ehkä pahin mikä kummittelee mielessäni, pelkään eroa poikaystävästäni… Tiedän että viikonpäästä en tule näkemään tätä hetkeen… Se tila tulee joko vahvistamaan tai horjuttamaan suhdettamme, se riippuu kyllä ihan meistä ja ulkopuolisista tekijöistä… On kyllä oikeasti todella rassaavaa ajatella että juuri kun sain hoidettua ainakin omalta osalta mieltä painavat asiat pois jotta pystyisin keskittymään iloisiin asioihin enemmän niin alkaa heti tulemaan kuraa niskaan ulkopuolisilta tekijöiltä jotka pilaavat suunnitelmat jatkoa ajatellen.

 Jooh ja lisään nyt taas kuraa myllyyn ilmoittamalla säälittävästi tässä blogissa että millä ihmeen mahiksilla pääsen siitä enkunkin kokeesta ees läpi? Siis vaik oon lukenu ihan hulluna sitä enkkuu tuntuu ettei mikään riitä…