On se kyllä ihanaa, kun todellakin tajuaa ettei jostain pääse yli ja on saanut oikeasti kamalat traumat jostakin mikä tapahtui lähes vuosi sitten!! Oikeasti... Olen vuoden pyörinyt paikoillani sen asian kanssa... Opiskeluni on mennyt ihan perseelleen ja pahoinvointini on alkanut näkymään ja kostautumaan itselleni sekä lähimmäisilleni eri tavoin. Olen pahoillani kaikille joille olen aiheuttanut harmia taikka olen sanonut tyhmästi. Pyydän erityisesti anteeksi syyttelyäni ja sitä että olen ollut väliinpitämätön. Väliinpitämättömyyteni syynä on ollut kamala väsymys ja pahoinvointi minkä takia en ole jaksanut takertua satunnaisiin asioihin missä pitäisi miettiä jotain tulevaa tai jatkoon liittyvää... En jaksa ruveta nyt vain änkkäämään mistään oudosta... Se on rasittavaa...

 Traumojeni todisteena toimii jatkuvat painajaiset tilanteesta mikä aiheutti minulle kamalan lähes koko ajan jatkuvan masennuksen (joka katkeilee onneksi jos saan muuta ajateltavaa) minusta tuli myös hirvittävä valittaja traumojeni takia... Esimerkiksi ulisen rakkaalleni siitä että minulla on traumat joista en tahdo päästä yli ja en halua kuitenkaan puhua niistä sillä se olisi liian tuskallista.

 Koin jonkin sortin onnea kun näin 4 yötä putkeen unta jossa menin coneihin tai olin conissa tai jossain animegootti kaupassa... Kuitenkin torstaiperjantai yönä näin unta missä olin kaupungin torilla. Taisin olla siellä koulukavereitteni kanssa, yhtäkkiä rakkaani kävelee porukkaani vastaan jonkun toisen naisen kanssa, he näyttivät hyvin läheisiltä ja kulkivat käsikädessä kiehnäten hieman toisissaan. Tietenkin mustasukkaisuuteni laukesi. Tunnistin kyseisen naisen, ihmettelen vain että miten tämä nainen oli kiinnostunut rakkaastani tai rakkaani hänestä, kun siis he käyvät kyllä samaa lukiota mutta en uskonut että nämä kaksi olisivat erityisemmin väleissä... Tarkoitan vain että tämä nainen ei ollut se nainen jonka eniten siitä lukiosta koen olevan uhkanani. Kuitenkaan minulla ei ole mitään erityisempää tätä naista vastaan... Ainoastaan tämän naisen asenne cossejani kohtaan on loukkaava...

 Mutta kuitenkin olin hämilläni ja mustasukkainen, sitten näin kun rakkaani ja tämä nainen suutelivat toisiaan... Pettikö rakkaani minua taas unissani!?!? Olin menossa siihen väliin että rakkaani tajuaisi että tämän tulisi lopettaa heti ellei halua että suhteemme päättyisi. Kuitenkin joku kaveri porukastani kysyi heiltä ''Oho, onkos teillä suhde tai jotain? :D'' Rakkaani vastasi että kyllä, he alkoivat seurustella. Järkytyin. Rakkaani ei ollut jättänyt minua, joten mistä ihmeestä oli kyse. Aloin hoiperrella unessani ja yhtäkkiä kaaduin maahan, ilmeisesti pyöttyin unessani...Kuitenkin kaverini potkivat tylysti minua ylös koska olivat saaneet minusta selvästi tarpeekseen ja kokivat reagointini rakkaani ja tämän uuden naisen seurusteluun noloksi.

 Noustuani ylös maasta huomasin ettei rakastani yhtään kiinnostanut minä tai mitä minulle tapahtuu jne. Tämä vain halaili ja suuteli naisensa kanssa. Olin hämilläni... Minulla oli ollut kauhea ikävä rakastani... Joka tekee asioita jonkun toisen naisen kanssa. Oikeasti se tunne kun tajuaa että ei voi enää tukeutua henkilöön jota rakastaa ihan liikaa kun tällä on joku muu joka saa sen huomion minkä itse haluaisi/tarvitsisi. Tiedän että olen itsekäs kun sanon näin asian mutta onhan rakkaus loppujen lopuksi itsekästä ja jopa itserakasta... Se on vittumaista kun pitää osata rakastaa itseään sen verran että voisi luottaa rakkaaseensa ettei tämä halua jättää tätä... En edes pysty siihen... Tiedän itsessäni liikaa epäkohtia minkä takia koen itseni kuvottavaksi...

 Kuitenkin unessani lähdin bussilla kotiin pian, en halunnut enää nähdä rakastani suutelemassa ja nauttimasta toisesta naisesta. Bussissa olin hyvin hämilläni... Pidättelin itkuani ja mietin mitä minulla on enää jäljellä ja että miksei rakkaani ole vielä jättänyt minua.

 Päästyäni kotiin... Tai no en tiedä oliko se kotini, kuitenkin se oli huone joka oli korkealla ja se oli valkoinen ja hieman vanhanaikaisen oloinen, siellä oli sänky ja hennonvärisiä huonekaluja kuten omassa huoneessani. Aurinko laski kauniisti huoneeseen missä olin, aloin jatkamaan lopputyötäni kuvataideluokalla olon takiani. Samassa kun otin pensseleitä ja maaleja esille kun olin asetellut suuren taulupohjani telineeseen rakkaani tuli huoneeseen jossa olin. Olin ilmeisesti kutsunut tämän sinne, koska halusin puhua tämän kanssa.

 Sanoin tälle että mitä se tarkoittaa mitä näin aiemmin kaupungilla. Miksi tämä suuteli toista naista ja sanoin seurustelevansa tämän kanssa... Sanoin että se oli tuskallista nähdä. Rakkaallani oli sanomani takia tuskallinen ilme, uskoin tämän kertovan minulle jonkun järkevän syyn miksi teki sen jne. Ja että se mitä näin oli valetta. Rakkaani kuitenkin sanoi ''Mun pitää jättää sut. Anteeksi...'' SIlmäni kostuivat unessani... Kysyin tältä että miksi ja että miksei tämä enää halua olla kanssani. Tämä vastasi että hänellä ei ole minulle mitään sanottavaa ja meissä ei ole mitään yhteistä eikä keksi kanssani tekemistä. Anelin tältä kyyneleet viirraten ettei jätä minua, koska teen itsarin jos hän jättää minut, en kestä elämää ilman häntä ja että hän antaisi minulle vielä yhden mahdollisuuden... Vaikka traumani ovatkin jälleen lisääntyneet. Rakkaani mietti pitkään ja sanoi että suostuu vielä antamaan minulle yhden mahdollisuuden, kiitin tätä, vaikka lisäsinkin perään että on tämän syytä että olen taas entistä onnettomampi koska traumani lisääntyi. Käskin myös tätä jättämään sen toisen naisen jne.

 Koko loppu unen liikuin omassa koulussani rakkaani kanssa. Tämän se ihme nainen odotti rakastani unen lopussa... Hänellä oli kai asiaa rakkaalleni kun rakkaani ei vielä ollut sanonut tälle että jättää tämän... Sitten heräsin. Heräsin noin tunnin aikasemmin kuin normaalisti sinä aamuna. Oli aamuyö. En saanut enää unta. En tuollaisen paskan unen jälkeen.

 Kerroin samanpäivän iltana rakkaalleni tästä unesta ja se tuntui masentavan häntäkin. Rakkaani totesi että huomaa että minulla on vieläkin kauheat tramat jostain, mutta en ei oikein pysty auttamaan koska en suostu puhumaan hänen kanssaan siitä. Se on vain niin vaikeata... :(

 Olen kyllä erityisen pahoillani rakkaalleni selkärangattomuudestani ja siitä että hän vain itse kärsii enemmän takiani ksoka olen niin kyvytön mihinkään ja kierin itsesäälissä ja muussa paskassa kun asiat ei sujukkaan hyvin jne.

 Kuitenkin pyydän anteeksi nyt tälleen vammasesti omassa blogissani vähän kaikesta mitään erityisempiä mainintoja. Minussa on omat vikani eikä kukaan ole täydellinen.