Aijai... Kyllä se on kamalaa kun haluaisi elää jotakin aikaa uudestaan mutta tietää sen olevan täysin mahdotonta... Itse haluaisin tällä hetkellä elää kolmannen jakson uudestaan tältä 2011-2012 lukuvuodelta uudestaan tällä hetkellä. Sillä se taisi olla elämästäni sitä aikaa kun kaatuilin jatkuvasti kuraan mutta joku tuli nostamaan minut ylös taas... Harmi että se aika on mennyttä... Nyt on vain enää muistot.

 Syy miksi olin innoissani sen jakson alussa syynä oli vanhojentanssikurssi. Tietenkin osallistuin kyseiselle kurssille rakkaani kanssa... Ikävä kyllä heti ensimmäisellä tunnilla rakkaani oli jo kipeänä, mutta oli tullut tunnille koska ei tahtonut tuottaa minulle pettymystä (koska olin ks. kurssia ihkuttanut tälle koko kuluneen syksyn, että se alkaisi pian jne. jne.) Rakkaani sanoi minulle että ryömii vaikka kyseisille tunneille ja kestää ne kyllä vaikka olisi kuinka sairaana. Ikävä kyllä tämä ei kestänytkään ja toisella tunnilla minulla ei ollutkaan paria... Se ajatus päässäni menin paniikkiin...

 Mieleni ei enää yhtään tehnyt mieli mennä ks. tunnille koska siellä oltaisiin koko kerta tanssittu parin kanssa valssia jne. Harmitti ihan pirusti... En halunnut mennä sinne yksin... Yhtäkkiä ystäväni Makkari ehdotti että koska tällä ei ole tuntia silloin kun minulla on vanhojen tanssitunti tämä voisi tulla tuuraamaan rakastani sinne niin minun ei tarttisi olla siellä yksin. Olen tosi iloinen että tämä tuli kyseiselle tunnille kanssani koska muuten olisin masentunu aika pahasti yksikseni siellä kun tuli jo alakuloinen olo siitä että en voinut tanssia rakkaani kanssa.

 Kuitenkaan rakkaani ei parantunut ihan heti, tämä oli kipeänä loppuviikon.... Onneksi seuraavan viikon alkuviikosta oli itsenäisyyspäivä, niin tämä sai rauhassa parantua, sitten tämä tuli taas tanssi harkkoihin torstaina kun tunti oli seuraavan kerran, se oli siis kolmastunti... Siitä menikin pieni hetki kunnes pääsimme taas kärryille kaikesta.

 Muistaakseni tanssiharkat sujuivat miten sujuivat, erityisiä onnistumisia liikesarjojen kanssa ei tullut, ei opittu oikein etenevää valssia koska rakkaani ei uskaltanut viedä kunnolla jne. Sitten tuli yksi nopea tanssi mitä emme millään melkein oppineet ja siinä meni hermot... Vasta viimeisillä kerroilla ennen joulua kun kerrattiin ennen joululomaa siihen asti opitut tanssit, osasimme tanssit tosi hyvin, kun avaustanssi sujui tosi hyvin rakkaani halasi minua iloisena hyvin tiukasti, silloin olin tosi onnellinen (koska en muista milloin tämä olisi viimeksi halannut minua kunnolla... :I )

 Sitten alkoi joululoma, se alkoi kanssa ihan hyvin. Rakkaani ilmoitti ennen lomaa että tahtoisi viettää 25 päivä joulukuuta kanssani, tulin todella onnelliseksi... Sillä en muista milloin tämä viimeksi olisi kysynyt minulta voinko viettää aikaa hänen kanssaan. Ennen joulua kuitenkin kun minulla oli Ruotsin uusintakoe juuri tämän 3. jakson aikana kysyin edellisen viikon perjantaina rakkaaltani voisiko tämä olla kanssani seuraavan viikon perjantaina, tämä heti kysyi jotenkin apeana että jätänkö tiistaina vai tulematta tämän luo... Se oli outoa... Sillä todellakin koen olevani rasite joka yrittää päästä tämän suosioon jatkuvasti, mutta tämä tapahtuma osoitti sitä vääräksi jälleen.

 Sen uusintakoe viikon lauantaina muuten menimme minä, rakkaani ja pikkuveljeni Helsinkiin ostamaan joululahjoja. Olin iloinen/yllättynyt että todella sain viettää rakkaani kanssa niinkin paljon aikaa jne. Mutta minua kismitti tällöin niin paljon se ettei rakkaani selvästikkään uhraa minulle sitten sen koommin ajatuksiaan, kun ainoa mikä tällä on mielessä on pelaaminen jonkun toisen tytön kanssa. Okei okei, myönnän että olen kai ylireagoinut tilannetta ihan vitusti ja että mua oikeesti pitäs tulla tirvomaan turpiin siitä etten tunnu uskovan, ettei kukaan ole rakastani viemässä minulta.... Mutta ei se ole nyt ihan niinkään... Totuus on kuitenkin se että istun vapaa ajalla yksin kotona, toivoen että voisin puhua rakkaalleni vaikka sitten mesessä ja viettää mahd. paljon tämän kanssa aikaa jopa netin välityksellä... Rakkaani tekeekin toivettani jonkun toisen likan kanssa... Niin... Siksi minua ärsyttää...

 Olin tuolloin niin kyrsiintynyt tilanteeseen, kun rakkaani sanoi tohkeissaan että tuskin malttaa mennä kotiin jotta pääsee pelaamaan tämän tyypin kanssa sekä jonkun toisen kaverinsa kanssa jne. Silloin minulla paloi päreet ja sanoin ''...Itsekkkin voisi pelata tf'ää kun tekee nyt mieti tappaa... Tosin pelaan sitä yksin... EI MUA YHTÄÄN VITUTA KUN OON KONEELLA AINA IHAN YKSIN EIKÄ KUKAAN UHRAA MULLE AIKAANSA HETKEEKÄÄN VAIKKA NIIN TOIVOISIN!!!'' (Tai jotain tommosta melkein kyynel silmässä...) Rakas ja pikkuveljeni huomasivat että on sanomattakin selvää että mul meni hermot.... Rakkaani sanoi että joskus voisin pelata tämän kanssa jotain netissä yhdessä... (Kattoo nyt... Ku vielkään ei olla mitään pelattu...) Lopulta sitten muhun iski masennus ja sitten alko heikottaa minkä takia menin istumaan angstisesti jonkun vitun ritilän päälle kun nää kävi sil välin pelikaupassa... Ainakin tein pointtini selväksi sillä reissulla... (Oli ehkä hyvä että purin asiani tuon suhteen silloin jotenkin, sillä tuohon aikaan minua vitutti niin paljon että rupesin valittamaan kaikille kavereilleni asiasta ja korotin ääneni joka kerralla...)

 Kuitenkin jos hypättäisiin siihen jouluun, silloin menin rakkaalleni... Jotenkin rakkaani oli tällöin hieman vaitenainen joten ajatusmaailmani käänsi sitä hiukan minua vastaan jne. Lopulta kun rakkaani saattoi minua kotiin tämä kertoi että tämän äiti oli pitänyt tälle saarnaa siitä ettei tulisi edetä suhteessa liian nopeasti jne. sekä ilmeisesti tämän vanhemmat eivät oikein pidä minusta esimerkiksi siksi etten osaa tervehtiä tai katsoa puhuteltaessa silmiin... Olin tällöin tavalliseen tapaan hyvin masentunut jne. Joten mielen tilani meni taas erityisen synkäksi, aloin pidätellä kyyneliä...

 Tilannetta tuolloin ei parantanut se että minulla oli pyörä mukana siinä jota talutin toisella kädellä (toisella kädelläni pidin kiinni rakkaani kädestä) yhtäkkiä tuli jäinen kohta, jota en ihan huomannut, meinasin ryssiä ja pyörä liusui kädestäni ja kaatui, meinasin kaatua siihen pyörän päälle, mutta rakkaani sitten ilmeisesti pyöräni rätinää säikähtäneenä sanoi nimeni ja kaappasi minut syliotteella niin etten olisi kaatunut. Olin varmasti täysin zombin näköinen sillä hetkellä, tuijotin rakkaani olan yli, en edes muista halasinko sillä hetkellä rakastani vai en pyysin vain anteeksi... Senkin tosi zombimaisesti ja kyyneleet tulivat taas silmiin, rakkaani sanoi että tälle on tärkeintä ettei minulle satu mitään... Se oli jotenkin niin romanttista  vaikka se olikin jotenkin hemmetin lohduton tilanne... Rakkaani nosti pyörääni ylös maasta kun minulla silmät olivat ihan kostuneet, onneksi rakkaani ei sitä nähnyt, sillä silloin tämä olisi kai kysynyt että onko minulla kaikki hyvin ja olisin varmaan ruvennut itkemään ihan kunnolla.

 Loma sujui ihan hyvin loppuun asti, vietin rakkaani kanssa uudenvuoden jne. Näimme erokoisen valoilmiönkin. Palattuamme kouluun vanhojentanssi jutut taas jatkuivat... Taas failimme tansseissa ja turhautumista tuli...

 Desucon Frostbitekin tuli vuoden alun myötä, sinne menimme rakkaani kanssa. Yllätyin kun rakkaani vietti koko desucon frostbiten kanssani, vaikka viime kesän desussa tämä melkein hermostui siitä kun yritin kulkea vain hänen perässään siellä.

 Pian desucon frostbiten jälkeen olin melkein tulossa kipeäksi. Muistan silloin rakkaani oli saanut liian vähän sokeria ja oli hyperaktiivinen (kyllä, hänellä tämä reaktio menee vähän väärinpäin) Alkutunnista tämä oli jopa huolissaan minusta ja oli rauhallinen... Yhtäkkiä tällä naksahti ja tämän ääni heittelehti ja tämä melkein hyppi seinille. Säikähdin tätä käytöstä... Kun tanssi harkkojen jälkeen menin bussipysäkille mietin kulunutta päivää siinä ja tunsin jonkin sortin kauhua. Yhtäkkiä rakkaani soitti minulle ja kysyi missä olen, tämä tuli pian bussipysäkille, ja oli täysin normaali (koska oli juuri syönyt.) Sitten hengasin tämän kanssa hetken vielä keskustassa kunnes menin bussilla kotiin.

 Seuraavana päivänä keskiviikkona en mennyt meseen koska vältin koneelle menoa sinä päivänä jonkun netti jutun takia... Yllätyin kun rakkaani oli huolissani minusta ja lähetti minulle tekstarin missä kysyi vointiani. Olin silloin taas niin iloinen että itkin.

 Sitten tuli se torstai mikä oli tosi kurja. Vanhojentanssi tunnilla eräs ämmä tuli yhtäkkiä rääkymään minulle ja rakkaalleni siitä että onko meidän pakko nuoleskella koko ajan toisiamme.... No joo myönnän että olemme pussailleet tunneilla ehkä turhan paljon... Mutta asian voi ilmaista kauniimminkin... Samana päivänä eräs toinenkin hissinainen hississä ei voinut mennä samaan hissiin kuin minä ja rakkaani... On se kamala tunne kun ihmiset osoittavat suorasti vihaansa.

 Tästä ei tainnut kulua kuin viikko kun tulin taas osoittaneeksi mieltäni rakkaalleni siitä että vihaan niin vitusti erihenkilöitä joihin kuului tämän tuttuja kovasti... Sanoin jopa tälle että jos yrittäisin tappaa nämä henkilöt ja tämä yrittäisi estää minua tappaisin tämänkin (huomaa kuinka paska olen rakkaus asioissa... Oikeesti....) Sitten rakkaani sanoi että ei tekisi niin (mutta hän saattoi valehdella.) Ja en minäkään ketään tapa... Jos tappaisin jonkun niin itseni, niin olisi kaikille helpompaa... Mutta kuitenkin rakkaani tietenkin kysyi miksi ihmeessä näin tekisin, selitettyäni asian tälle, jostain syystä rakkaani meni selvittämään asiaa puolestani... Okei se asia oli tosi ufo mitä kerroin hänelle... Se tuntui oikeasti joltain mysteeriltä varmaan, ne olivat asioita mitkä liittyivät erityisesti rakkaaseeni, ja selvästi mua oltiin tallottu silloin vähän maahan, olin vuotanut rakkaani puhelin numeron vastahakoisesti eräälle tyypille jota vihaan jne. Harmi vain että se ei ole se asia mikä minua eniten masensi... Se oli vain pieni nytkäytäys jonka jälkeen oli hyvin ikäväntäyteinen tauko rakkaastani kun tämä oli silloin kipeä kun kaikki tapahtui minkä jälkeen joku vain yksinkertaisesti iski mua henkisesti liian syvälle sydemmeen veitsellä naureskellen päälle... En taida päästä siitä ikinä yli... :(

 Mutta joo, rakkaani omien sanojensa mukaan tuli tästä vihaiseksi (ehkä minullekkin, mutta kuitenkin enemmän) niille jotka olivat käyttäytyneet minulle tosi ilkeästi. Lopulta rakkaani jopa selvitti sen asian puolestani... Olin hämilläni... Mutta harmi vain että rakkaani sairastui taas tämän jälkeen...

 Koeviikonjälkeen oli jälleen harkat, rakkaani ja minä osallistuimme niihin... Mutta sitten rakkaani yhtäkkiä taas sairastui erittäin pahasti... Luulin etten pääse tanssimaan vanhojentansseissa, sillä en suostunut tanssimaan ilman rakastani... Onneksi rakkaani lopulta parani ja pääsimme tanssimaan yhdessä.. (Vaikka sekin melkein meni perseelleen jne. Mutta tanssimme hyvin.)

 Laittaisin kuvan rakkaastani ja minusta tänne vanhojentansseista, mutta koska haluan ettei tästä tule kellekkään oikein mitään paskaa niskaan niin jätänpä laittamatta kuvan tänne... Mutta kuitenkin eläisin mielelläni tuon ajanjakson uudestaan jos siitä voisi miinustaa pois rakkaani sairastelut... Kaipaan paljon niitä tanssimishetkiä rakkaani kanssa sekä yhdessä poistumista koulurakennuksesta synkkään iltaan...*Huokailua*