Vuoden 2011 syksyllä tein jälleen kerran Touhou doujinshin. Noin 8. sivuisen doujinshin Satorista ja Koishista. Tämä ei ole niin shoujo ai kuin edellinen touhou doujinshini Because you're alive. Tämä on ensimmäinen doujinshi jonka tein kokonaan pelkistä omista ongelmistani. En tiedä onko kyseisen doujinshin lukijat huomanneet kuinka paljon kyseisessä doujinshissa on oikeastaan pelkästää Satorin itkuvirttä. Mutta ehkäpä on parempi jos selitän koko tarinan tässä. (Kansi kuvaa ei nyt ole joten aloitan hahmoista.)

Tämä tyttö on Satori. Hän kuulee kaikkien ajatukset vaikkei tahtoisi. Laitoin itsestäni aika paljon tähän hahmoon tässä, koska halusin jotenkin saada itkettyä tuntemuksiani paperille. Huomaa että minua harmitti koska joku ei enää ilmeisesti huomioinut minua. Kyseessä oli poikaystäväni... Harmittaa että olen tosi vainoharhainen... Mutta olisin halunnut että tämä edes joskus sanoisi että tahtoisi olla kanssani tai että tämä laittaisi minulle mesessä viestiä...

Tämä on Koishi, ajattelin että se että itse en halua tietää mutta tiedän kuitenkin, ettei tämä poikaystäni välitä minusta yhtä paljoa kuin ennen... Satorikin ikävän kykynsä takia tiesi ettei Koishi halua olla tämän kanssa tai mitään.

Näin siis ajattelin.

Tältä se tuntui... Kukaan ei kyllä tuntunut tässä asiassa edes olevan puolellani, se oli vain vähän niin kuin ''Voi, voi. Ei ole mun ongelma, ja sitä paitsi näin on parempi.'' Oli mulla kyllä ainakin yksi kaveri joka kannusti mua eteenpäin tässä asiassa, mutta toisaalta sekin masensi koska tajusin yhä enemmän vain kuinka perseellään asiat ovat.

Tämä asia tuli tajuttua jo seurusteluni alkuajoilta...  Tunsin itseni tosi yksinäiseksi vaikka mulla todellakin oli ihan mahtavia kavereita joka päivä koulussa kavereina.

Tämä, mieleni olisi tehnyt mieli vain mennä itkemään jonnekkin nurkkaan, mutta silti oli pakko hymyillä että sai esimerkiksi mutsin pidettyä poissa mun omista asioista.

Sitten aloin taas soveltamaan tilannetta kuvitellusti eteenpäin... Se että todellakin saisin sanottua rakkaalleni mitä tunnen tätä kohtaan. Kuitenkin tietäen mitä tämä ajattelisi siitä...

Näin olisin halunnut sanoa rakkaalleni... Kuitenkin Koishi vastaa sarjakuvassani tällä tavoin.

Että näin, luulinpa että yksinkertaisesti jos olisin mennyt ulisemaan asiasta rakkaalleni olisin saanut siitä tosi pahasti sekä henkisesti että fyysisesti turpiini, tällä en tarkoita sitä että rakkaani olisi satuttanut minua fyysisesti, vaan itse olisin aiheuttanut itselleni lisää harmia sen jälkeen.... Sanotaanko että en jaksanut piirtää tätä sarjista kunnolla, jos huomaatte olen piirtänyt sen suoraan stabilolla paperille ja väritellyt sitten pääosissa puuväreillä. Kuitenkin lopetus

Kuulemma jotkut itkivät tälle lopulle. Olen iloinen jos jotakin edes liikutti.