Iloitsin

Aikaa ei ole,
tätä maailmaa en ymmärrä,
en tahdo, enkä halua.
Tule taas luokseni,
mikset tule luokseni?
Olen ollut niin kauan yksin.

Kun kerron sinulle,
huonoa minulle on kuulunut,
ja kaikki pyörii.
Etkö edes silloin
voisi tehdä jotain sijaan sanojen?

Ihmiset minua pitävät
vain hulluna ja huomionkipeänä.
Kuunteletko edes nyt?
Voisitko kuunnella edes nyt?

Haluan vain poistua...

Olisi vain helpointa,
jos olisit minua tukemassa.
Halaisit etkä irti päästäisi.
Olen yksin, aina yksin...

Sama sekaisten tunteiden varjo!
Olen vain tullut siihen.
Vaikka huutaisin sinua,
rakas, kuulisitko sitä?

Aaaaah~
Huudan rakkautta,
En halua olla yksin!

Jos aikaa,
on vielä,
tule luokseni,
ihan milloin vain,
ei väliä,
kunhan,
se olet vain sinä!

Sama sekaisten tunteiden varjo!
Olen vain tullut siihen.
Vaikka huutaisin sinua,
rakas, kuulisitko sitä?

Valheet jotka virtasi,
kuin veri,
olin sokeana onnellinen...
...Niin sokea että iloitsin.

 

Tuo oli siis kirjoittamani lyriikka/runo jonkin ajan takaa.