Eli päätin tehdä nyt tälläisen bloggauksen jossa kerron tekemistäni sarjakuvistani ja kuinka paljon niillä on yhteyksiä elämääni. Yleensäkkin ottaen kannatan sitä että jos haluaa tehdä sarjakuvan eikä millään keksi juonta kannattaa käyttää omaa elämää hieman apuna siinä ja miettiä onko jotain mitä tahtoo siitä epäsuorasti purkaa pois - itsehän puran ongelmani usein paperille, mitä sitten netissä esittelen henkilöille jotta oloni helpottuisi. Eikös olekkin hassua? Kuitenkin, sarjakuvistani fiksu ihminen osaa bongata tuttujani sieltä sekä kohtia mitä minulle on tapahtunut, suurin osa kyllä tietää miksi olen tehnyt minkäkin sarja kuvan ilman että selitän siitä erityisemmin mitään, mutta jos nyt keskitytään minun hiukan pitempiin sarjakuviini ja doujinsheihin mitä olen pääasiassa tällä hetkellä touhousta tehnyt niin ei tarvitse tarttua mihinkään sellaiseen missä en ole käyttänyt välttämättä niin paljon tunnetta jne.

 Ensimmäinen sarjis josta kerron onkin ensimmäinen sarjis jonka DA tililleni tunkaisin, eli

Täällä kuolema jälkeen aamun

Se oli noin 20 sivuinen sarjakuva, jonka piirsin yläasteen päättötyönä kuviksesta. Siihen meni rutosti tunteja ja rastereita sen tekoon ja se taitaakin olla ainoa sarjikseni jossa olen käyttänyt ihan loppuun asti kunnolla aikaa... Ainoa minkä sitten failasin siinä oli se että tein sitä pullo tussilla joka ajoitellen tuhosi piirrustukseni... Joka tapauksessa. KANSI!!!

Kannessa onkin Yuu joka teki itsemurhan koska epäonnistui mielestään elämässään koska henkilö jota hän rakasti oli rakastunutkin hänen parhaaseen ystäväänsä. Mitä tästä voimme päätellä? Nostan hattua niille jotka heti päättelivät että kysehän koko sarjakuvan alustahan on lainaus omasta elämästäni, epäonnistuneesti ihastuin erääseen jätkään joka olikin ilmeisesti lätkässä parhaaseen kaveriini, angsteissani aloitin koko idea tälle sarjikselle siitä.

1. Sivu, täydellistä! Vai onko sittenkään? Kolme ystävystä siis menevät tutkimaan vanhaa kartanoa kaupungin laidalta josta liikkuu huhu kummitteluista ja kirouksesta.

Tätä hahmoa voisi sanoa ihan kyseisen 20 sivuisen sarjiksen päähahmoksi. Nimi on Tewi. Nimen otin ihan Touhousta, trololol. Koska se jonka pohjalta tein tämän hahmon on erittäin Tewimäinen. Kuitenkin, kyseinen hahmo on kiltti, reipas, aina iloinen, söpöjen juttujen perään, outo ja hänellä on kova arvostus Yuuta kohtaan.

Tämä hahmo onkin Reisen (Touhousta nyysin jälleen nimen), Yuun paras ystävä. Hän on nuorempi kuin Yuu mutta vanhempi kuin Tewi. Hän oli tavallisesti hyvin positiivinen ja neutraali lähes kaikkeeen, ennen kuin joutui näkemään Yuun tekevän itsemurhan hyppäämällä korkealta sillalta alas yhtäkkiä kesken kun Yuu avautui tuskistaan Reisenille joka jo yritti estää Yuun aikeita. Sarjakuvassa Reisen oli hyvin surullinen hahmo koko ajan, paitsi hän veti tsunderemäiset ragensa väliväleihin. Kyllä tämä hahmo - Reisen - on myöskin eräästä tutustani muokattu hahmo.

Sitten onkin tämän sarjakuvan ainoan mieshenkilön esittelyn paikka, nuori mies joka oli vienyt Yuun sydämmen mutta pitikin Reisenistä, hyvät nettihörhöt hän on ICHIMARU!!! Ja nimi tälle hahmolle tuli ihan omasta päästä. Ajattelin että yhdistän sanan Ichi (yksi) ja Maru (demoni) (tai jotain sinne päin) en tiennyt että samalla nimellä on bleachistakin tunnettu hahmo olemassa, toisaalta se Bleachin hahmoa ei voi edes verrata tähän Ichimaruun koska tämä Ichimaruni tässä sarjakuvassa on täysi PASKA! (Minkä jo huomaa piirrustustuksesta.) Mä en vaan osaa piirtää miehiä... Mutta tämä kuvastaa sitä tyyppiä johon ihastuin aikoinainani, mutta tunne ei ollut molemmin puoleinen, en edes koskaan tunnustanut (mutta ei se mitään, löysin miehen joka on minulle täydellinen lopulta.) Kyseinen hahmo on luonteeltaan hieman mitään sanomaton, mutta jonkinlaisena selkärankana hän kuitenkin sarjakuvassa toimii, sillä kun tytöt itkevät tämä käskee heidän ottaa rauhallisesti ja yrittää keksiä ratkaisua (ikävä kyllä henkilö jonka pohjalta ks. hahmon tein ei ole yhtä etevä...)

Tässä siis kyseinen päähahmo joukko (silloiset voisi kait kutsua tärkeimmät ystäväni) kulkevat yhdessä Kauhukartanossa. Tietenkään en jättänyt tätä sarjakuvaa muistelmien varaan Yuusta, pian tapahtuu.

Ahaa, Joku nappasi takaa pimeästä Reisenin, huomaavatkos muut sen sitten?

Huomaavat mutta turhan myöhään. Reisen on kadonnut. Nyt on enää 2 ysävystä jäljellä jota seurata? Ei kyllä nämä ystävykset aikovat Reisenin vielä löytää kartanosta. Ensiksi yrittävät ottaa Reiseniin yhteyttä kännykällä, mutta jostain syystä kännykät ei toimi ollenkaan kartanon sisällä+ kartano olikin suurempi mitä ulkoa päin saattoi uskoa kirouksen takia, eikä kartanosta enää löydy ulos ovia eikä ikkunoitakaan kirouksen takia joten aika kusiseen jamaan ystävät joutuivat.

Sitten tuli tämä portaikko kohtaus johon olin panostanut aika paljon. Ichimaru pyytää Tewiltä että tämä kertoisi Reisenille että hän rakastaa tätä. Tewi ei tähän suostu, vaan vetoaa siinä Yuun tunteisiin Ichimarua kohtaan, Ichimaru vetoaa tähän kuitenkin että kuollut on kuollut ja sillä sipulit ei sitä rakastamalla tai itkemällä takaisin saa, Tewi vetää tästä raivarit ja

Sitten Ichimaru yrittää rauhoitella Tewiä joka haukkuu tätä itsekkääksi jne. Kunnes

Ohhoh ainakin Ichimaru on kuollut... Hei ihmiset miten tämä pitäisi tulkita? Teinkö tämän koska halusin että henkilö johon olin tuolloin ihastunut kuolisi? Tähän en itsekkään osaa vastata, mutta voisin kai sanoa, että toivoin tälle jotain ikävää edes, koska tämä ei ollut kauhean reilu minua kohtaan loppu peleissä. Kai minä toivoin että tämä kuolisi pois sydämmestäni, jotta voisin olla iloinen ja ihastua johonkin toiseen. Mutta niin Tewi on ainakin vielä elossa, mutta entä Reisen?

 Juoksenneltuaan ympäri kartanoa Tewi ryssii ja näkee auki olevasta huoneesta jotain merkillistä

Reisen leijuu jossain pimeydessä kynttilöiden kanssa (lol) ja töttöröö hän on kuollut. Taas kysymys henkilöille, miksi Reisenin piti kuolla jos hän oli paras kaverini oikeassa elämässä? Tapatinko hänet sarjiksessani koska olin mustis ja halusin päästä tästä eroon? Ei, ei ja vielä kerran ei. Itseasiassa koin tämän henkilön oikeassa elämässä hylänneen minut kokonaan ja siitä harmistuneena tein tämän, olihan se ikävää tehdä tälläisiä kohtia sarjikseen. Mutta hei mitä voimme huomata sarjiksesta, viimeisin hahmo elossa on Tewi! Miksi säästin Tewin? Siksi että tämä oli ollut tukenani ihan koko ajan ja sen yli, olen vieläkin kiitollinen tälle henkilölle siitä ettei antanut minun tehdä itselleni mitään pahaa ja tuli päivittäin katsomaan minua kun nyhjötin pilaamassa elämääni nurkassa lihottamalla itseäni ja istumalla koko ajan koneen ääressä tai nukkumassa.

 Kuitenkin mitä sitten tapahtuu?

YUU???!!??? Ah, niin Yuusta tuli kuolemanjumala kuoltuaan. Yuun kultaisista hiuksista tuli hopeiset kun hänestä tuli kuoleman jumala, vaatteet ovat seksikkäämmät goottivaatteet ja hänellä on epämuodostunut käsi, ja eriparin siivet joita on yhteensä kuusi, usealla tästä tuli mieleen Digimon, mitä en ihmettele. Kuitenkin miten Yuu liittyi sitten koko tähän kartanoon? Hän jäi itsekkin jumiin kartanoon ja siellä oli ollut paljon ihmisiä silloinkin loukussa kartanossa, tällöin siis Yuu ajatteli että menee manaamaan ihmiset pois, mutta jäi samalla itsekkin jumiin. Kuolematon kun on hän virui sitten parikuukautta tuolla kartanossa tappaen sinne tulleita tyyppejä kunnes tämän vanhat ystävät sinne eksyivät. Yuu tappoi Reisenin ja Ichimarun siksi ettei heidän tarvitse kitua kartanossa loppuelämäänsä joka ei tulisi olemaan sitä kolmea päivää pitempi. Kartanosta ei ole Tewillekkään ulospääsyä joten.

Tewikin sitten piti tappaa. ''Teen tämän koska välitän teistä.'' Sitä en osaa itsekkään perustella muulla kuin että nämä tyypit tuolloin olivat minulle hyvin tärkeitä.

Tämän kai itse selittäisin sillä että itsekkin kadun tekojani, mutta koen että eron aika koitti tuolloin, minun peruskouluni oli sitten eletty ja olin siirtymässä ehkä silloin lukioon jos pääsin sisään (onneksi pääsinkin ja vielä haluamalleni linjalle, kuvataide linjalle.) Mutta siis voi huomata millaista fantasia paskaa saa omasta elämästään tehtyä jos lisäilee kaikkea outoa sinne sekaan ja muuttaa joitain juttuja ja sitten tekee mitä voisi tapahtua. Pahintahan tässä olisi se että joku saisi selville että se on sarjis kertookin sinusta ja tutuistasi. Mutta minua se nyt ei haittaa ja varsinkaan tämän sarjiksen suhteen, henkilöt jotka esiintyivät tässä heti ensi vilkauksella tunnistivat itsensä ja tuntuivat tajuavan mistä on kyse... Lopusta kyllä taisivat sanoa ''Lol'' sekä ''Kiitti vaan''