En kovin itse pidä ystävänpäivästä. Miksi sellainen piti edes keksiä on parempi syy. Koko elämäni olen aina toivonut että voisin olla ystävänpäivänä henkilön kanssa josta pidän tai pitää kavereitten kanssa hauskaa. Onko näin sitten tapahtunu?

 Ystävänpäivä meni aina vähän ohi yhdeksän vuotiaaseen asti. Ainoa mitä ystävänpäivä siihen mennessä oli ollut oli sitä että mammelit kerhoissa ja kouluissa pakottivat meidät tekemään toisillemme ystävänpäiväkortit. Olen ollut tietenkin niin onnekas etten yleensä saanut kortin korttia vaikka tein usealle kortteja. (Joku yleensä säälistä antoi minulle kortin.) Kolmannella luokalla minulle alkoi tulla jo hiukan paineita ystävänpäivästä, halusin viettää sen jotenkin romanttisesti, ongelmana oli se ettei ollut poikaystävää. No olihan minulla ollut silloin yksi ''alatko olee'' suhde, mutta se siitä (se oli yhtä tyhjän kanssa ja onneksi sitä ei voi pitää minään).

 Lopulta ystävänpäivät vain masensivat koska sen jälkeen tajusi aina kuinka faili jossain. Muistan kun ystävänpäivänähän on aina pidetty ala-astekouluilla sellaiset miksikäs niitä nyt kutsuttiin, jotkut ihme rusettiluistelut. Siellä etsitään tyyppi jolla on sama numero kuin sinulla sellaisessa ihme läpyskässä ja luistellaan sen kanssa. Itse muistan osallistuneeni tälläiseen kahdesti... Kummallakin kertaa sain luistella yksinäni sillä seurani ei kelvannut.

 Ylä asteella muistan sellaiset ihme laatikot luokittain johon laitettiin ystävänpäivä kortit jotka sitten jaettiin niille keille ne olivat ystävän päivänä. Sain muistaakseni vain kasiluokalla kortteja, seiskalla kaverit antoivat ne suoraan minulle ja yhdeksännellä en vain saanut yhtäkään korttia, mikä tuntui masentavan erästä hyvin sympaattista ystävääni silloin enemmän kuin minua (koska kuulemma olisin ansainnut edes yhden kortin eikä tämäkään sellaista ollut kerennyt tehdä.)

 Ysi luokka olikin elämäni paskinta aikaa. Silloin mikään ei vain onnistunut. Silloinkin failasin ystävänpäiväni täysin henkilö josta tykkäsin silloin uhrasi minulle tuskin ajatustakaan (onneksi en ole pitänyt hänestä sen koommin.)

 Aloitettuani lukion aloin seurustella henkilön kanssa jota jota todella todella rakastin/rakastan!! En tiedä missä olisin ilman häntä. Kuitenkin sainko onnellisen ystävänpäivän tätä myötä? Vastaus on en... Poikaystäväni sairastui pahasti enkä ollut nähnyt häntä sen takia 3 viikkoon, en kestänyt sitä ja suorastaan ängin itseni hänen luo. Tajusin kyllä siinä että tämä ei voi suudella minua koska oli niin kipeä, hän yski ja hänellä oli paha olla... Tajusin että olin vitun idiootti silloin.

 Yksi syy myös siihen miksi ängin hänen luokseen sillä tavalla johtui siitä että olen kauhea animanga friikki (kute hänkin (onneksi)) olin aina halunnut antaa rakkaalleni suklaata ystävänpäivänä (Japanissa tyttö antaa ystävänpäivänä pojalle josta tykkää suklaata). Siinä oli loisto mahdollisuuteni, enkä halunnut sen menevän pieleen. Mutta se meni, sillä poikaystäni oli ostanut puolet kalliimpaa suklaata minulle kuin minä hänelle. Kaiken lisäksi suklaa jota annoin poikaystävälleni oli peruskonvehtirasian muotoinen kun taas poikaystäväni antama oli sydämmen muotoisessa rasiassa.

 Ja nyt päästäänkin tämän vuoden ystävänpäivään, eli tähänpäivään. Mitä teen? Makaan kipeänä omassa sängyssä. Mitä poikaystäväni tekee? Hänkin makaa kipeänä omassa sängyssään.

 

FFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUU-UUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUU!!!!

 

 

...ei vituta.

 

Hyvää ystävänpäivää kuitenkin kaikille!