Olen käynyt nyt poikaystäväni kanssa kaksi kertaa 4 kilometrin hölkkä/juoksu lenkillä pururadalla, mutta viimeisen kerran jälkeen sain hyperventilointi kohtauksen mikä ilmeisesti tuli ylirasituksesta… Tai sitten jostain muusta… Sillä minulla hieman tuntui henkisesti pahalle myös, mutta ei siitä sen enempää, eiköhän mieleni kirkastu kun kesälukio on ohi ja pääsen tekemään cossia jne. Toivon nyt vain että lähimmäisilläni menisi paremmin, tällä hetkellä näyttää siltä että ympärilläni olevilla ihmisillä lentää kuraa niskaan enemmän kuin koskaan jne. Olen hyvin järkyttynyt…  Ehkä minun juuri tämän takia tulisi stempata enemmän henkisesti että kykenisin olemaan avuksi ja lohduttamaan… Tosin minulla on huonoja kokemuksia tällaisesta kun viimeksi kun stemppasin niin alettiin ajatella että minulla itselläni ei ole ongelmia ja olen vain narsistinen paska joka nauraa ja elää pää sateenkaaressa kun toinen repii rannettaan auki vieressä.  Tosin tuon takia menin vähän henkisesti alamäkeen ja ilmeisesti lopputuloksena oli se että ihailin väkivaltaa ja angstin nurkassa joka päivä mussuttaen suklaata ja nukuinkin suurimman osan vuorokaudesta kun en pysynyt enää hereillä. Onneksi ne ajat on takana, en vain halua että se tapahtuisi uudelleen.

 Eroahdistus on ehkä pahin mikä kummittelee mielessäni, pelkään eroa poikaystävästäni… Tiedän että viikonpäästä en tule näkemään tätä hetkeen… Se tila tulee joko vahvistamaan tai horjuttamaan suhdettamme, se riippuu kyllä ihan meistä ja ulkopuolisista tekijöistä… On kyllä oikeasti todella rassaavaa ajatella että juuri kun sain hoidettua ainakin omalta osalta mieltä painavat asiat pois jotta pystyisin keskittymään iloisiin asioihin enemmän niin alkaa heti tulemaan kuraa niskaan ulkopuolisilta tekijöiltä jotka pilaavat suunnitelmat jatkoa ajatellen.

 Jooh ja lisään nyt taas kuraa myllyyn ilmoittamalla säälittävästi tässä blogissa että millä ihmeen mahiksilla pääsen siitä enkunkin kokeesta ees läpi? Siis vaik oon lukenu ihan hulluna sitä enkkuu tuntuu ettei mikään riitä… 

 Voisin tässä vaikka ulista vähän nyky animeiden sisällöstä. Kun yrittää etsiä kevään uusista sarjoista jotain katsomisen arvoista, niin arvaatteko löytyykö fanipalvelua ja ecchiä ruttona pitävälle tyttöselle mitään?

 Nyky animeissa on melkeinpä nykyisin aina vain pari poikaa ja kymmenkunta tyttöjä hahmoina. Yllättäen kaikki tytöt ovat joillain tavoilla ihan umpilätkässä päähahmo jätkään, vaikka sarjan genretyksessä ei lue haaremi! Melkein joka animessa on jokin bikinikohtaus, tai jokin kohtaus jossa tissit pomppivat jne.

 Mutta eniten minua häiritsee se että naisia on sarjoissa tusina. No onhan se totta että naisia on maailmassa miehiä enemmän. Vaikkakin nimeltä mainitsematon tyyppi minulle sanoi kun kerroin tälle pikkuveljeni paskan toteamuksen ’’Naisia ei voi olla koskaan liikaa’’ että se väite pitää paikkaansa.  Se ei pidä!!! Sitä paitsi jos evoluutio menee joissain vuosituhannissa vielä eteenpäin (jos tätä maailmaa on edes enää silloin) miehiä ei enää tarvita! Biologiassa opettaja kertoi että ihmisen geenit mahdollisesti tulevat muovautumaan niin että naiset voivat itse hedelmöittää itsensä tai naiset  voivat tehdä sen toisilleen, miehet ovat kylläkin silloin kadonneet maanpäältä.

 Mutta silti erittäin ärsyttävää kun jokainen anime on täynnä naishenkilöitä tilanne ei parane yhtään sillä että tietää mielessään miksi jätkät katsoo animea…  Jos en olisi alkanut seurustella, en olisi koskaan tullut tämän ongelman eteen että pikkareiden vilauttelu, isot tissit, ärsyttävä pöljyys söpöily sekä haaremit olisivat saaneet minut vihaiseksi.

 Jätkät vinkkinä vain teille mutta älkää koskaan sanoko naisellenne että haluatte haaremin. Paljastatte silloin sen että se nainen ei merkkaa teille oikeesti muuta kuin seksiä ja voisitte olla onnellisempia jonkun muun kanssa ja kun vain mahdollista niin saatatte löytää jonkun joka korvaa tyttöystävänne/vaimonne jne.

 No siis olen katsonut erilaisia sarjoja joissa on haaremi ennen kuin rupesin seurustella. En osannut silloin suhtautua semmoiseen muuta kuin sillä kantilla, että se on outoa, sitä katsotaan itse tyydytyksen takia sekä huumorin takia… Olin vitun idari kun en tajunnut, että sitä katsotaan sillä silmällä, että halutaan sen päähahmo jätkän paikka… Että voisi minä hetkenä hyvänsä vaihtaa sen päähahmo jätkän kanssa vaihtaa paikkaa, vaikka todellisuudessa tällä haaveilevalla ihmisellä olisi tyttöystävä/vaimo.

 Ei tunnu yksinäiseltä… Ei…

Kuitenkin minun pitää ilmeisesti tehdä maanantainakin vielä mutsille töitä jotta saisin rahaa perjantaille kun silloin menen lopputyökurssilaisten kanssa Helsinkiin jonnekkin ihme juttuun, samalla ajattelin ottaa ilon irti Aarenin, Makimashon ja mahdollisesti yhden muunkin kaverin kanssa ja menemme Fantsuihin sekä ehkä myös piipahdamme mangacafessa. Toivon että siitä tulisi hauskaa.
Pitäis työn teon lisäksi jaksaa tehdä läksytkin nyt loman kahtena viimeisenä päivänä, ajattelin että tänään yrittäisin saada Black rock shooter tv animaatiosta tekemäni sarjiksen valmiiksi niin että kääntäisin sen koneella englanniksi ja saisin laitettua nettiin. Yritän myös saada tehtyä Makimasholle luvatun kuvan tämän hahmostaan. Toivon että edes sen kerkeän tehdä. Sitten piirrän vapaanpiirtämisen työni loppuun joihin sain opettajalta lisä aikaa koska olin sairastellut niin paljon. Eli tekemistä on. 
 

 Minun pitäisi myös etsiä tietoa lopputyökurssini portfoliota varten, sekä tehdä esitelmä eräästä nykytaiteilijasta sekä ottaa joku taidesuunta lopputyöhöni… Miksi teen nyt kaiken vasta jälkikäteen? Toisaalta yritän saada jotain aikaiseksi kerrankin.
Kaikkien kuvataidejuttujen lisäksi minun pitäisi vielä tehdä läksyni, todellakin minulla on paljon läksyä. Joka päivä saan noin 2-3 tunniksi illalla läksyä, nykyisin olen alkanut keskittyä enemmän läksyihin että alkaisin päästä lukio kursseja läpi. No jaa eiköhän tämäkin helpota joskus. Huomenna menen kuvaamaan luonto blogiini kuvia, pitää toivoa vain että tietäisin mitä minun sitten oikein pitää kuvata, tähänkin opettaja antoi minulle lisä aikaa… Noh, koko ensi vuosi luonto blogin kuvailua, kai minä siitä jotain tulen joskus oppimaan. 
 

Oh god I’m so dead…
 

http://www.youtube.com/watch?v=ibiPGkeaRDw&list=FLNvRjzjR92UbN-M8NTJrqYA&index=86&feature=plpp_video

 Mami Tomoe

Siinä teille keltainen, korkkiruuvi, blondi, naisekas, rauhallinen, neitimäinen, teetä hörppivä, tuliaseita käyttävä pueallamagi.

 Katsoin animen Mahou shoujo Madoka Magican noin vuosi sitten, katoin koko animen noin viikossa... Johtuen siitä että alku ei innostanut yhtään... Olin tuolloin ihan maassa (jälleen kerran) varsinkin fanipalvelu tuotti minulle itkua melkein koko ajan ja pyörin kituen lattiallani vähänkin siitä kun jossain näkyi jokin ''täydellinen waifu''. Madokassa tietenkin minua heti rupesi ärsyttämään sen yli pirteys ja söpöys, ja heti alkutunnarista mieleni huusi ''FANIPALVELU, LOLEJA, KALLIILLA BUDJETILLA TEHTYÄ TYHJÄÄ PASKAA!!!''

http://www.youtube.com/watch?v=btNSYi2QMTM Siinä teille ne kaikki op versiot samassa linkissä

Kuitenkin katsottuani sarjan siihen kolmannen jakson järkytyin. Sarjan faniservahtavin tyttö Mami Tomoe tuli Charlotten tappamaksi! Mamin kuolemasta erittäin brutaalin teki se että Mamin pää syötiin ensiksi irti.

Näin lopulta Mamin loppu ruumis tippui korkealta alas ja Charlotte ahmi sen loppuun hetkessä. Tämä oli varmasti taikatyttö historian järkyttävin kolmas jakso. Reaktioni oli hyvin järkyttynyt seuraavan päivän ajan tämän takia... Harmitti kyllä että Mami kuoli, toisaalta olin helpottunut ettei tisseilyä sarjassa enää voinut esiintyä.

 Kuitenkin katsottuani koko sarjan olin aika kiintynyt Mamiin mikä johtui tämän teema kappaleestaan. (Minkä löydätte aiemmasta blokkauksestani.) Se oli samalla iloinen mutta surullinen, tämä sopi tuolloin mielentilaani joka todellakin oli se että kierin lattialla siksi että olin niin sekaisin kaikesta, kaipasin jotain kaunista musiikkia silloin korvilleni. :I

 Minulle tultiin tällä kevät/kesä aikana silloin tällöin ehdottamaan että cossaisin Mamia... Kieltäydyin, sillä Mamilla ei ole koko otsaa peittäviä otsiksia. Suostuin kuitenkin Mamiksi kun aloimme kavereitten kanssa suunnittelemaan Puealla magi ryhmä cosplaytä. Yhtäkkiä kun cosplay ryhmämme henkilöistä kieltäytyikin lähes kaikki ja varmoiksi jäimme vain minun osuuteni ja Sayaka, niin päätin vaihtaa hahmoni Kyoukoon... Nyt kuitenkin taas vaihdoin sen Mamiin, koska totesin että tykkään Mamista enemmän kuin Kyoukosta ja Mamin cossiminen voisi olla hauskempaa toisaalta työläämpää.

  Mutta eiköhän tämä tästä, tuota kuitenkin cossin ensi kesänä.

 Kuitenkin Mamista. Mamia ei onneksi oltu tehty mitään hirveätä pervojen tiirailun kohdetta sarjassa. Ja ylläripylläri ei ole yhtään outoa että Mamilla on ihan rutosti faneja.

 Ei mulla ole paljoa sanomista oikein mamista sinänsä, muuta kuin vain sen että kaikki ei ole välttämättä sitä miltä näyttää.

 Noin kaksivuotta sitten tämä hahmo oli melkein ''huspandoni'' sekä roolimallini. Ihailin ihan jumalattomasti tätä hahmoa ja yritin kerätä jopa fanitavaroita tähän hahmoon liittyen. Tämä hahmo on

 Sephiroth

Olin joskus kauan sitten nähnyt kuvia Sephirothista ja kuullut tämän teema musiikin One winged angelin useasti, esimerkiksi kingdom heartsista kun pikkuveljeni sitä kovasti pelasi. Jostain syystä en koskaan ollut jaksanut kiinnittää Sephirothiin erityisemmin huomiota, kunnes vuoden 2009 keväällä katsoin Final fantasy advent children elokuvan jossa kiinnyin heti Kadajiin, Kadaj lopulta muuttui Sephirothiksi (anteeksti spoilerini) koska oli vain kuori joka oli periaatteessa olemassa vain sitä varten että Sephiroth voisi palata takaisin. Kun Kadaj muuttui Sephirothiksi repesin heti kun Sephirothin teema pärähti käyntiin.

http://www.youtube.com/watch?v=EqkF6GhsZMo

Tässä teille se tappelu kokonaisuudessa, tosin englanniksi, ja toisaalta jos luette tätä blogia paljon myöhemmin mitä tuo linkki ei välttämättä enää toimii, Square enix ja sony music ovat hyvin tarkkoja materiaalista mitä esimerkiksi youtubeen tunkee. Tuo video ei siis ole minun.

 Kuitenkin kattokaa nyt miten cool Sephiroth on taistellessaan!!! Harmi ettei tuo ole se japanilainen ääniraita versio, koska kehuisin myös Sephin ääninäyttelijää hyvästä ääninäyttelystä. Kuitenkin jonkun ajan kuluttua tuolloin rupesin fanittamaan Sephirothia halusin tulla samanlaiseksi ja halusin että muutkin huomaavat sen.

 Kuitenkin kuten voimme arvata, kukaan ei todellakaan nähnyt minussa mitään Sephirothin kaltaista ja heti ensimmäiseksi minulle yleensä takerruttiin tähän kohtaan ''Sä oot liian läski Sephirothiksi...'' Jooh... Siis yleensä tällä tarkoitettiin kyllä kasvoja enemmän kuin  että kroppani olisi ollut jokin pallo tai mitään. Usea kyllä tietää että mulla ei oikeasti riittäisi kuin kuukauden kunnon dietti ja että tekisin vatsalihasliikettä että saisin tosi hyvän keskivartalon... Mutta olen turhan laiska siihen... Pitää kai oikeesti jossain vaiheessa vähentää syömistä.

 Mutta kuitenkin Sephirothiin palataan takaisin jälleen. Sephirohin miekka oli tosi IHQ kun sen näki ekan kerran. Se oli niin pitkä ja vaarallisen näköinen että itsekkin halusi samanlaisen (älkääs nyt ajatelko kaksi mielisesti, mä puhun ihan siitä Masamunesta (shushi master masume 2000.)) Tuossa toissa iltana kinasin erään vanhan koulukaverini kanssa siitä onko Sephirothin miekka epäkäytännöllinen jne. En tiedä voitinko tällä kertaa tämänkin väittelyn Sephirothin suhteen (kyllä joudun puollustelemaan Sephirothia useinkin) kun sanoin että Sephiroth on kuitenkin fantasia hahmo, ja sen miekka voi olla jostain ihme materiaalista tehty mikä ei vain hajoa niin herkästi, onhan Sephiroth itsekkin tehty  laboratioriossa.

Pistimpäs tuohon nyt kaikki Sephirothin viralliset profiilit  mitä yleisemmin netistä löytää.

 Kuitenkin kesä alkoi tuolloin 2009 ihan normisti minulla, olin hörähtänyt final fantasyihin ja toivoinkin final fantasy XII'tä syntymäpäivä lahjaksi ja sainkin sen. Harmi etten tuolloin hommannut sitä Final fantasy VII'tä koska olisin mitä luultavammin pelannut sen läpi sinä kesänä. Pikkuveli kuitenkin latasi ks. pelin tietsikalle (itse en sitä tietsikalla alkanut pelaamaan koska se lagitti liikaa) mutta seurasin välillä sivusta kun pikkuveikka pelasi ks. peliä. Pitää kyllä sanoa että katsoin ihan fiilareissani ruutua kun pikselimössö Sephiroth ilmestyi kuvioihin, ah sen pelin krafiikkoja. <3

Kuitenkin, eräs kaverini haukkui koko pukeutumistyylini tuolloin 2009 kesällä... Loukkaannnuin tästä, muutenkin tämä ''kaverini'' pyysi anteeksi heti haukkumisiaan mutta kuitenkin sanoi tyyliin tälleen ''Ei pahalla, mutta tää on totuus, niele se.'' Ja hän muka itse on ulkonäöllisesti upea? Itseasiassa tyylini tuolloin pukeutumisen suhteen oli kuulemma ''romanttinen'' näytti siltä kuulemma usein että olisin menossa treffeille tai jotain, muutenkin kuljin pääpilvissä aina. (Mikä kyllä oli ikävää että totuus oli ettei minulla ollut tuolloin ketään.) Noh tämän idarin haukkumusen takia menetin yö uneni siltä yötä, isosiskoni tuli huoneeseeni noin kello yhden aikaan yöllä hämmästelemään mitä vielä pyörin huoneessani hereillä, kerroin tälle että minun ulkonäköni juuri haukuttiin päästä varpaisiin koska olen niin tylsä kuulemma. Isosisko sitten tähän totesi että menemme sitten helsinkiin viikonpäästä ostamaan minulle uudet vaatteet ja värjätään jollain huomio värill hiukset niin eiköhän sitten kommentit muutu. Noh epäröin hetken, kunnes suostuin tähän (en nukkunu sinä yönä kyllä sitten lopulta silmänräpäystäkään, meinaan random kaverit koulusta tulivat hakemaan minut yöllä ulos. Ja lähdin tietty salaa heidän mukaansa.)

 Kuitenkin voitte arvata miltä sitten näytin loman jälkeen... Olin osanut mustat housut, musta punaisen paidan ja olin värjännyt hiukset hopeiksi.... Sain kuulla heti kommentin siltä tyylini arvostelijalta ''WOW, sä näytät ihan final fantasy hahmolle'' En usko että se oli sarkasmia sillä tämä ei aluksi saanut sanoja suustaan. Muutenkin olin tuolloin koulukiusattu (koska olin koulukiusattu koko peruskouluaikani ajan) niin sain kuulla usein kommenttia joiltain ettei kukaan uskaltanut tulla aukomaan mulle päätä koska näytin vampyyrille. Laitampas tähän nyt itsestäni kuvan siitä ajasta silloin... Tämä kyllä todella paljastaa kuka olen...

Tuo kuva on siis vuoden 2009 alkusyksystä makoilen sängyssä ja otin kuvan siitä sitten. Mutta kuitenkin syy miksi makoilen sängyssä johtuneet kai siitä etttä tuohon aikaan minulle tapahtui vain jotain minkä takia kaikki eneriani oli ihan nollissa... En jaksanut mitään, ja nukahtelin jopa istualteni... Minulla saattoi ja saattaa edelleenkin olla anemia sillä joudun aika ajoin ottamaan rautavalmisteita. Kuitenkin, huomaa kai heti sen että olin tosi kiintynyt Sephirothiin.

 Tein tuolloin kuitenkin kauhean virheen ja leikkasin tapapuoleeni (elleivät olleet pidemmätkin) asti olevat hiukseni lyhyeiksi... Kadun sitä vieläkin, mutta toisaalta hiukseni ovat nykyisin pitkähköt. Mutta jooh, koin hiusteni leikkuun takia että minulta meni uskottavuuteni jne. Kun siis kun leikkasin hiukseni näytin kolmevuotta nuoremmalle.... Päätöstäni kannustivat jotkin kaverini, koska pitivät pitkiä hiuksiani rumina jne.

Kuitenkin tuo vuosi 2009-2010 meni tosi kurjasti.... Se masensi ja musersi minut täysin, koulumeni huonosti, ihmissuhteet kusi, mun viha kasvoi, olin koko ajan surullinen, tuhosin muotojani jatkuvasti syömällä salaa ja sain välillä jotain ihme sekoamis kohtauksia... Enkä saanut edes yhtä animejaksoa katsottua kun nukahin koko ajan. En tiedä vaikuttivatko nämä asiat siihen että aloin lopulta kun kesä 2010 sitten oli lopuillaan muistuttaa jopa Sephirothia. Kieli kurssilla ollessani minulle sanottiin että näytän ihan Sephirothille kun minua katsoo tietystä kuva kulmasta.

 Lukion aloitettuani sain kuulla tätä useaan jopa. Olin iloinen siitä että pääsin tavoitteeseeni, mutta surullinen ettei näin ollut silloin kun olin ihan hulluna Sephirothiin, sillä vuoden 2010 lopulla menetin sydämmeni rakkaalleni, minkä takia en edes enää muista että Sephiroth on keksitty.

Tässä teille kuva muuten jonka otin joskus kameralla tietyn asetuksen kautta itsestäni:

Voisi sanoa että häpeän tuota kuvaa, mutta toisaalta se on hyvä esimerkki siitä että minun ulkonäöstä voi löytää jotain Sephin piirteitä...  Useasti minulle on lukion aikana sanottu että minun tulisi cossia Sephirothia, mutta enpähän sitä ole tehnyt, ja usea ihmettelee miksi. En aio crossata kun seurustelen... Muutenkin voisi sanoa että Sephiroth fanitukseni takia aloin käyttäytymään ''miehekkäästi'' siis olen aina kyllä ollut hiukan jätkämäinen mutta kun halusin olla kuin Sephiroth aloin hiukan käyttäytymään kuten tämä... Tästä ei ollut muita ongelmia kuin se että minusta vitsailtiin että olisin oikeasti mies (siihen kyllä vaikutti usea asia miksi se oli näin, sillä käytän lähes aina mekkoja ja hameita, minkä takia transu vitsit ovat yleisiä minusta.) 

 Kuitekan olen iloinen että rakkaani kait hyväksyi tämän Sephiroth höskän minusta. Kuitenkin voin sanoa että kun ihastuin rakkaaseeni Sephiroth fanitukseni laski tooosi paljon heti. Nykysin en oikein välitä edes Sephirothista, nykyisin Sephiroth on vain lempi hahmoni Final fantasyistä. 

 Viime itsenäisyyspäivänä räpsin itsestäni kuvia Eirininä, niin tuli otettua kuva mikä toi joillekkin mieleen Sephirothin

Toisaalta Eiriniä ja Sephirohia on usein crossattu keskenään.

Esimerkiksi tämä seuraava kuva... Anteeksi sen seksismisyys heti ensi alkuun...

Kuitenkin en ole kuitenkaan aikeissa cossata Sephirothia. Jätän sen rakkaalleni, jos hän joskus sitten vaivautuu, en kuitenkaan odota että hän tekisi niin, sillä en kuitenkaan halua että hän cossii jotain semmoista mistä ei pidä.

 Menipäs tämä bloggaus taas elämänkerrakseni, toisaalta Sephiroth on ehkä se eniten minuun itseeni vaikuttanein animanga hahmo vaikkei enää olekkaan niin suosiossani kuin joskus vuosina 2009-2010

Gaaah... Enää ei tule mitään mainittavan arvoista mieleen tästä Sephiroth ihkutuksestani... Paitsi sen että mutsi luuli kerran Sephirohin kuvaa mun kuvaks...  Mutta kuitenkin, ihan vain tiedoksi niille jotka kohta tulevat haukkumaan minut wanna beeksi, niin en ole enää Sephiroth friikki, ja minulla ei ollut koskaan aikeissa cossia Sephiä. Tyytyväisiä?

''I will... Never be a memory''

 Yuyuko Saigyouji - Touhou

Yuyuko Saigyoushi, aave prinsessa, yli tuhat vuotias, elegantti, pöljä/pöljää esittävä, Hakugyokuroussa asuva, kävelevä Deathnote touhousta.

 Aluksi kun näin Yuyukon jossain musa videosta touhoussa luulin tätä turhaksi sivuhahmoksi ja heikoksi sellaiseksi. En oikein kiinnostu heikoista hahmoista jne. koska koen ne turhina, mutta pitää kyllä sanoa että Yuyukon vaatetus jo hurmasi minut heti aluksi.

 Kun pelasin touhou perfect cherry blossomia en edes silloin tainnut tietää Yuyukon olevan kuudes (eli tarinan viimeinen loppari ellei extroja lasketa). Tajusin vasta pelatessa että Yuyuko olisi viimeinen loppari, muistan kun Youmu hyppäsi vielä tielleni kuudennessa kentässä huusin ihan täysiä ''Mun on pakko päästävä Yuyukoon asti, MÄ RAKASTAN YUYUKOA!!!'' Jooh, oli ehkä kaikista hölmöin huutoni koskaan.. En kyllä ajatellut yhtään ennen kuin huusin ja sitä paitsi huutoni ei edes ollut totta, mutta myönnän kiintymykseni Yuyukoon hahmona. Nolointahan tuossa huutamisessani oli se että samassa huoneessa jossa pelatessani huusin oli 3 kaveriani ja pikkuveljeni kaikki totesivat siihen ''Mitä helvettiä?'' tai ''Lol'' tai ''Joo moi...'' Lopulta pääsin Yuyukoon.

 Ensiksi halusin cossata Touhousta Patchouli Knowledgeä, mutta isosisko sanoi ettei rupea tekemään sitä asua minulle. Lopulta päädyin cossaamaan Yuyukoa. Harmikseni voin kertoa ettei Yuyuko cossini ole minkään tietyn touhou pelin Yuyuko, vaan Yuyukoni on erään figuurin pohjalta tehty puku. Ks. Figuurin kuva on tässä:

Ainoa mitä voisin vain huomauttaa tuon ja cossini eroista on se että cossissani on PCB'min kuvoinnit  ja se on lättänämpi ja hiukan fail, mutta linkkaampas tähän kuvan cossistani.

Ja vihaajat vihaavat niin laitan tähän vielä videon missä raiskaan Love & joyn pahemmin miten se raiskaa joidenkin mielet cossini kanssa.

http://www.youtube.com/watch?v=PyP_DEATueI&list=UUNvRjzjR92UbN-M8NTJrqYA&index=5&feature=plcp

Toivottavasti nautitte kun mielennen raiskautui. :D (Hitto nyt kaikki tietää kuka oon.)

Mutta kuitenkin samaistunko kyseiseen hahmoon? No en paljoa... Ehkäpä se että olen itsekkin melko syöppö, mutta harva takertuu minussa siihen piirteeseen. Paitsi on minua Yuyukoon verrattu sen verran että joillakin tyypeillä tulee minun Yuyuko cossailuni tekia perhosen näkemisestä mieleen minä, mikä on hemmetin kummallista.

 Mutta kuitenkin Yuyuko on minusta jotenkin niin upea hahmo että siihen oli pakko kiintyä, värit varsinkin hahmossa miellyttivät.

Ja tietäjät tietävät miksi kiinnyin niinpaljon myös Yuyukon advent cirno versioon.

 Kuitenkin minua harmittaa se ettei Yuyuko ole kovin suosittu Touhou fandomiassa, moni jättää tämän hahmon ihan taka alalle, varsinkin final bosseista Yuyukoa esiintyy hyvin harvoin... Jos jotain PCBista mainitaan se on Yukari ja hänen shinigaminsa mutta jos ei lasketa näitä extroja mukaan niin muuten aina PCBstä mainitaan Youmu... Joka oli joskus suosikki hahmoissani... Kunnes tajusin miten tylsä hahmo Youmu on... (ei pahalla Youmu fanit mutta en vain tykkää...)

 Pitää kyllä sanoa että Yuyuko on ehkä turhan yliarvostettu ulkonäöllisesti verrattuna imperishable nightissa muihin asukuvointeihinsa nähden. Tässä teille kuva IN'n Yuyukosta, Youmun kanssa.

Minähän itse pidän eniten Yuyukon puvuista siitä mikä Yuyukolla oli yllä silloin kuin tämä ilmestyi touhoussa, eli PCB'n puvusta.

 Järkytys oli kyllä kai kaikille Yuyuko faneille kun uusimmassa touhoussa, Touhou 13 Ten desiresissä Yuyuko oli ensimmäisenä pääkkinä... Ja ulkonäkökin oli muuttunut todella surkeasti...

ZUN mitä vittua!?!?!?!

 Mutta ei unohdeta Yuyukon ihanaa karismaattisuutta... Yuyuko on tosi awesome iskujensa kanssa, ne näyttävät kauniille. Tässä lopuksi teille Yuyukon upeita hyökkäyksiä. Kannattaa katsoa video loppuun, sillä spellcardit hienonevat koko ajan ja viimeisenä onkin suosikki spell cardini Yuyukolta.

http://www.youtube.com/watch?v=3l4hh1gUbV4

 10 minuuttia vessassa rauhoituttuani menin ulos koulurakennuksesta missä Yama minua kärttyisesti odotti, vaikkakin hänkin huomasi ettei kaikki ole okei, joten antoi asian olla. Sitten lähdimme isäntäperheen kodille. Kun löysimme sinne huomasimme että ovi oli lukossa, ainoa avain sisään oli Eritsulla, joka oli jäänyt jonnekkin espanjalaisten ystäviensä kanssa hengaamaan. SItten istuimme Yaman kanssa molemmat ulko oven edessä kuset housussa lähes tulkoon kun luultiin että Emma olisi vihainen meille ku oltiin periaattees hukattu Eritsu, kun meidän piti yhessä tulla kotiin + meidän piti kai odottaa Emmaa vielä koulunpihalla että tämä tulisi hakemaan meidät.

 Yhtäkkiä Emma tuli taksilla perheineen kaupasta. Kun Emma nousi taksista Yama ja minä melkein heti aloitimme pyytelemään anteeksi, Emma onneksi oli itsekkin unohtanut että tämän tulisi hakea meidät koulusta ja kaikki oli hyvin.

 Emma alkoi laittamaan ruokaa, juttelimme sillä välin Yaman kanssa, mietimme kuset housuissa taas missä Eritsu on. Illalla oli tervetuliais juhlat/disko jonne kaikkien oli määrä osallistua. Kukaan meistä ei saanut Eritsuun yhteyttä, kaiken lisäksi huomasimme pian syyksi sen että Eritsu oli unohtanut kännykkänsä sängyllensä, kaiken lisäksi kännykkä oli poissa päältä.

 Jossain välissä Eritsu tuli isäntäperheen talolle, huokaisimme kaikki helpotuksesta. Istuin sohvalla Emman lapsien kanssa ja katselin telkkaria. Yhtäkkiä Emma toi minulle kännykkäänsä, ja sanoi että joku kaipaa minua vastasin puhelimeen nimelläni, yhtäkkiä puhelimesta rupesi kuulumaan hysteeristä espanjalaista puhetta, olin silleen 'ex kuse mua?' Sit tajusin että siellä toisteltiin Eritsun nimeä, vein kännyn Eritsulle. Eritsu rupesi sen puhelun jälkeen itkemään hysteerisesti, koska Eritsu ei ollut saapumisensa Britteihin jälkeen ollut ilmoittanut perheelleen mitään, joten tämän äiti oli ryypännyt ja oli hyvin huonossa voinnissa. Tilanne kyllä sitten rauhottui, mutta huomaa että espanjalainen huonekaverinne oli aika hulttio.

 Syötyämme nopesti Yaman kanssa huomasimme että meillä oli kiire jo kaupungin keskustaan josta kaikki sitten lähtivät omissa opiskeluryhmissään siihen diskoon... Tietenkin Eritsu oli hemmetin hidas joten jouduimme juoksemaan bussiin, tällöinkin Eritsu juoksi monta metriä takanamme ja huusi että olemme hulluja.

 Päästyämme keskus aukiolle, Yama jätti minut oman onneni nojaan, Eritsukin oli kadonnut johonkin, menin paniikkiin koska en tiennyt missä minun piti olla jne. Kun näin kielikurssi ohjaajia menin heidän luo ja sanoin että olin eksynyt enkä tiiä missä mun pitäis olla, taisin jo ruveta itkemään taas tässä vaiheessa, ohjaajat auttoivat minua lämpimästi... Vaikkakin sillä yhdellä pirtsakalla Ruotsalais ohjaajalla oli hauskaa, hänellä tuli mieleen minusta sailormoon ja sitten hän syötti minulle jaffa suklaapatukoita koska ne kuulemma saa hymyilemään... Tuli taas kauhee possu olo. No oman ryhmän ohjaajani tuli paikalle ja rauhoitteli minua jne. Sitten ryhmäläisenikin kaikki yhtäkkiä tulivat juttelemaan minulle ja tarjosivat seuraansa jne... Kilttiä... D:

 Diskossa ei oltu kauaa ja minä ja Yama lähdettiin Linkinperässä sieltä bussi pysäkille jne. Jotta pääsisimme kotiin. Kun tiemme erosi Linkistä, Yama rupesi analysoimaan Eritsua persoonana. Siinä hän useasti vetosi Eritsun paskaan englannin kielen taitoon jne. Sitten sanoin että miksi Eritsu edes tuli kielikurssille jos ei aio oppia englantia. Tähän Yama rupesi rageamaan minulle että muka dissaan Eritsua jne. Sitten lasituin ja sanoin sähähtäen että anteeksi mitä. Sitten Yama säikähti ja piti turpansa kiinni.

Seuraavan kerran ku pölötän tost kielikurssist niin kerron teille siit ku mä ja Yama jouduttiin muuttamaan.

 Eli siis menin kielikurssille koska mutsi kustantaa jokaisen meidän perheen lapsen peruskoulun jälkeisenä kesänä kielikurssille ihan sinne minne haluaa (ainoa kriteeri on se että osaa ks. maan kieltä.) Isosisko oli mennyt Ruotsiin, itse menin Iso-britanniaan, pikkuveljelläni tämä vaihe on vasta vuoden päästä, mutta en tiedä päästävätkö vanhemmat tätä kielikurssille jos veljeni jatkaa idioottimaista käyttäytymistään. Mutsi haluaa tarjota jokaiselle lapselleen kielikurssilla käynti mahiksen, koska hän itse olisi minun iässäni halunnut käydä kielikurssilla mutta tämän vanhemmat kielsivät sen jyrkästi. Muutenkin kun perheeni ei matkustele ikinä missään varsinkaan ulkomailla, mutsi halusi että jokainen lapsista pääsisi matkustamaan sinne minne itse haluaa jne. viettämään ''lomaa''.

 Muistan kun houkuttelin erään koulututtuni Yaman sinne kielikurssille kanssani... Minun piti aluksi mennä kielikurssille ihan yksin joten seura turvallisuus asioiden takia ei ollut pahaksi... Kuitenkin Yama käänsi tilanteen kielikurssilla niin että olisin muka änkenyt tämän mukaan kielikurssille... EI!! Muistan kun mutsimme keskustelivat keskenään tästä sen takia koska Yama ihan yhtäkkiä oli tullut ilmoittamaan mutsilleen asiasta eikä näillä sinänsä ollut varaa törsäämiseen. Muutenkin Yama tuli kerran koulussa ilmoittamaan minulle jopa siitä että hänelle on okei se että olen hänen seuranaan kielikurssilla... Täh? Hänkö siitä muka päättää menenkö kielikurssille vai en?

 Muistan että oli ensimmäinen kertani lentokoneessa (Yaman toinen) ja arpatuurilla olin saanut itselleni ikkunapaikan, Yama alkoi ulista siitä minulle että minun pitäisi vaihtaa paikkaa hänen kanssaan... Vittu oikeesti. Sanoin tälle että voimme puolessavälissä matkaa vaihtaa paikkoja, meni kai 10 minuuttia noususta kun Yama alkoi ulisemaan siitä että olisi jo paikan vaihdon aika... En suostunut vielä siinä vaiheessa. Kun Yama lopulta sai ikkunapaikan tämä nukahti... Oliko vaihdossa mitään vitun järkeä?

 Noh, päästyämme Lontooseen ja istuessamme bussissa aloin mennä paniikkiin, sillä kielikurssi info alkoi ja sain heti selville että tulen pitkälti olemaan ihan omillani siellä. Oxfordissa saavuimme koulurakennukselle, joka oli joku urheilustadium. Saisoskelimme siellä varmaan lähes kolmeen aamuyöllä koska kukaan minun ja Yaman isäntä perheestä ei vaivautunut hakemaan meitä. Sitten meidät lähetettiin viimeisinä taxilla oikeaan osoitteeseen. Muistan kun tutustuimme pyöreähköön, hieman Yaman näköiseen mutta 1000% mukavampaan henkilöön Aihin. Eräs ranskalainen valvoja luuli että Yama ja Ai olisivat siskoksia ja ylisti heidän söpöyttään yhdessä ja sitten sääli heitä siitä että olivat väsyneitä ja kukaan ei tullut hakemaan heitä ajoissa. Itse sain vain mulkaisun vaikka vain seisoin vieressä kun muistaakseni annoin näiden nojata laukkuuni kun he istuivat maassa (huom! Harvat on mulle mukavia.)

 Päästyämme lopulta isäntäperheen luokse emäntämme Emma tuli avaamaan oven ja toivottivat meidät tervetulleiksi. Talo missä hän asui oli pienehkö punatiilisen rivitalon kämppä, hänellä oli 2 pientä lasta, koko talo haisi tupakalle, talo oli hieman sotkuinen jne. Emma nukkui lastensa kanssa ilmeisestioikeasti varastoksi tarkoitetussa huoneessa, mikä oli minusta surullista. Huoneessa missä minä ja Yama nukuttiin/asuttiin oli kanssamme espanjalaistyttö Eritsu (Nimi minulla ja Eritsulla oli niin samanlainen että nimeni vaihtui aluksi Eriksi tai Zeroksi, koska minut ja Eritsu nimen takia koko ajan sekoitettiin toisiinsa.)

 Ensimmäinen kommentti englantia lähes osaamattomalta Eritsulta oli minulle (laitan kaikki nyt suomeksi ku en jaksa takkuila englannin kanssa) ''Hei, Eri luojan kiitos etkös olekkin Ranskasta?'' Vastasin siihen ''Anteeksi mutta olen Suomesta.'' Siihen Eritsu sanoi ''Mutta osaathan Ranskaa?'' Vastasin ''En valitettavasti.'' Sitten Eritsu alkoi puhua minulle ja Yamalle jotain Espanjaksi ja Ranskaksi ja minä Yama jouduimme koko ajan käskemään tätä puhumaan englantia koska emme saaneet hänen puheestaan mitään selvää.

 Kun kävin nukkumaan yritin lähettää mutsille tekstarin että pääsin perille, kännykkäni tosin lagasi ja sitten menin hieman paniikkiin... No viesti kai meni lopulta perille... Sitten meninkin nukkumaan, mutta itkin itseni muilta salaa uneen, koska olin todella huolissani, sillä en todellakaan ollut tulossa selviämään kielikurssista.

 Seuraavana päivänä Emma lähti kanssamme koululle päin.Jouduin maksamaan Yaman, minun ja Eritsun bussi matkat aluksi, kun olin ainoa järkevä meistä joka oli ottanut jo valmiiksi puntia mukaan. Koulussa päädyimme Yaman kanssa eri ryhmiin. Sitten jouduimmekin seikkailemaan suomalaisryhmän kanssa ympäri Oxfordia minkä jälkeen kaikilla oli kauhea neste hukka. Itse yritin pysyä mahdollisimman virkeänä koska Yama oli käskenyt että minun pitä katsoa ettei tämä pyörry (jos mun pitää/käsketään auttavan jotain ihmistä jos sille on sattumassa jotain pahaa niin yleensä kai mun äidin vaisto tai jokin herää ja teen kaikkeni apua tarttevan tyypin eteen vaikka olisin itse samassa tilassa kuin tämä (tätä on tapahtunut hyvin usein.))

 Mutta sitten menimmekin kouluun, missä jouduin opiskelu ryhmään jossa oli 2 venäläistä, yksi ruotsalainen, minä ja loput olivatkin mölyäviä espanjalaisia. Opiskeluryhmäni tyypit olivat alustalähtien hyvin lämmin mielisiä minua kohtaan, riitti vain että olin hiljaa ja hymyilin niin kaikki meni hyvin.

 Väli tunnilla menin taskurahoillani automaatilta ostamaan juotavaa koska olisin muuten saanut jonkun lämpöhalvauskohtauksen. Jonottaessani viereeni ilmestyi ruskeahiuksinen tyttö joka sanoi minulle suomeksi ihan ''Huomaa että pidät Death Notesta.'' Olin silleen Huh häh höh? Käännyin tätä kohti kysyin ''Mitä mistä tiesit että olen suomalainen?'' Hän kuulemma näki sen ulkonäöstäni ja sanoi että näytän ihan Misa Anamelle Death Notesta koska minulla on samakampaus ja samanväriset hiukset jne. Sitten sanoin että olen tutustunut ks. sarjaan jne. Mutta en tarkoituksen mukaisesti näytä Misalle, sitten puhuimme cossaamisesta vaihdoin tälle vähän rahaa että tämäkin saisi juotavaa itselleen. Nimeän tytön nyt vaikka Linkiksi kun hän on cossannut esimerkiksi DarkLinkkiä Zeldasta tai jotain.

Illalla olikin sitten tervetuliasibileet josta kuulette joskus toiste.

No kuitenkin ZUN on musiikin jumala ja kuuntelen hänen säveltämäänsä pelimusiikkia hyvin paljon ja siitä tehtyjä muunnoksia. Lempi kappaleitani ZUNilta ovat:

• Ultimate Truth
• Necrofantasy
• Border of life
• Hartman youkai girl
• Reigarnation
• Hourai Victim
• Gensokyo Millenium
• Lunatic princess
• Nostalgic Blood of the East
• 3rd eye
• Green-eyed jealousy
• Heiyan alien
• Desire Drive
• Night falls-evening star

Näistä yllämainituista kappaleista ainakin pidän. Ultimate truth on ykkönen kyllä, muuten tuo järjestys ei pidä paikkaansa. Voisinpa tässä mainita muutaman hyvän kappaleen mitä eri circlet ovat yllämainituista ZUNin tekemistä kappaleista väsänneet.

Koska tykkään Ultimate truth kappaleesta niin paljon linkkaanpas tähän kaksi pv'tä ks. kappaleesta.

【東方PV】 桜海の月 ～ Ultimate Truth 

http://www.youtube.com/watch?v=9Ka-QTYUn44

Jotenkin kiinnyin kappaleen sovitukseen tuossa musavideossa jne. Ja että kappaleesta tehtiin suht iloinen versio.

【東方PV】 Ultimate Truth 

http://www.youtube.com/watch?v=7FdB-ff3N2s

Tämä pienosovitus musiikki videoineen oli todella cool minusta alusta lähtien. Ja Marisa varsinkin sai itsensä vaikuttamaan tässä todella bad assille. Harmi vain ettei videolla näy paljoa Yuyukoa....

Seuraavaksi voisinkin laittaa tähän hyvin arvattavan kappaleen touhou fanilta.

Marisa stole precious thing-IOSYS

http://www.youtube.com/watch?v=rAbhJk4YJns

Tätä kappaletta on helppo ymmärtää kun kuuntelee muutenkin hirveää jytkytystä, tykkää touhousta, on rakastanut jne.

Vielä voisi yhden kappaleen mainita lähes touhoun kohalta ja se on meinaat

Touhouvania 1 op

http://www.youtube.com/watch?v=4bdbImsrDhE

Tykkään aivan mielettömästi tuon laulajan äänestä ja musiikkikin on hyvä... Op olisi voinut kyllä olla parempi visuaaliselta osaltaan mutta ei ole minun syy että se on tuollainen.

Voisinpas tässä mainita vaikka pari vocaloid kappaletta joista pidän. (Mutta en oikein muuten pidäkkään vocaloideista... Ei vain ole mun juttu...)

VOCALOID The disappearance of Hatsune Miku

http://www.youtube.com/watch?v=dEe9o3AS2uw

Kyseinen kappale tunnetaan myös nimellä DEAD END. Ehdoton suosikki kappaleeni vocaloidilta.

Rolling girl

http://www.youtube.com/watch?v=FMDxKRx10mU

Helppo soveltaan varmaan lähes jokaisen ihmisen elämään, jopa omaani.

Sitten niitä muita kappaleita joista pidän... Hmm... mitäköhän niitä sitten on?

Lilium

http://www.youtube.com/watch?v=Nl4zXuMeT6g&feature=related

Tietäjät tietää että laulan tämän usein karaokessa kokopitkänä versiona. Tykkään tosi paljon kyseisestä kappaleesta. (Huom. Olen laulanut karaokessa myös koko version Marisa stole precious thingistä... Ja se oli vaikemapi kuin tämä.)

Mirai Nikki op 1. Survival game (tais olla se nimi en oo varma)

http://www.youtube.com/watch?v=ql0NtjXIv_s&feature=endscreen&NR=1

Tykkäsin hyvin paljon kappaleen voimakkuudesta... Mutta aiheuttaa vieläkin päänsärkyä kyllä.

Umineko-The end of the world

http://www.youtube.com/watch?v=n5gVGE-5C9c

Tähän kappaleeseen yksinkertaisesti vain rakastuin. Muutenkin uminekossa/sta on tehty paljon hyvää musiikkia.

Gredens Justitiam-Mami tomoen teema PMMM'stä

http://www.youtube.com/watch?v=v68r4ZigogI&feature=related

Tykkään. Surullisen ja onnellisen väliset kappaleet ovat ihania.

Viitsinkö vielä mainita jonkun kappaleen mitä kuuntelen... No jos teitä kiinnostaa mitä sitten suomeksi olen kuunnellut niin sanotaanko vaikka että tykkään Laura Närhin-Mä annan sut pois kappaleesta.

 Traumojeni todisteena toimii jatkuvat painajaiset tilanteesta mikä aiheutti minulle kamalan lähes koko ajan jatkuvan masennuksen (joka katkeilee onneksi jos saan muuta ajateltavaa) minusta tuli myös hirvittävä valittaja traumojeni takia... Esimerkiksi ulisen rakkaalleni siitä että minulla on traumat joista en tahdo päästä yli ja en halua kuitenkaan puhua niistä sillä se olisi liian tuskallista.

 Koin jonkin sortin onnea kun näin 4 yötä putkeen unta jossa menin coneihin tai olin conissa tai jossain animegootti kaupassa... Kuitenkin torstaiperjantai yönä näin unta missä olin kaupungin torilla. Taisin olla siellä koulukavereitteni kanssa, yhtäkkiä rakkaani kävelee porukkaani vastaan jonkun toisen naisen kanssa, he näyttivät hyvin läheisiltä ja kulkivat käsikädessä kiehnäten hieman toisissaan. Tietenkin mustasukkaisuuteni laukesi. Tunnistin kyseisen naisen, ihmettelen vain että miten tämä nainen oli kiinnostunut rakkaastani tai rakkaani hänestä, kun siis he käyvät kyllä samaa lukiota mutta en uskonut että nämä kaksi olisivat erityisemmin väleissä... Tarkoitan vain että tämä nainen ei ollut se nainen jonka eniten siitä lukiosta koen olevan uhkanani. Kuitenkaan minulla ei ole mitään erityisempää tätä naista vastaan... Ainoastaan tämän naisen asenne cossejani kohtaan on loukkaava...

 Mutta kuitenkin olin hämilläni ja mustasukkainen, sitten näin kun rakkaani ja tämä nainen suutelivat toisiaan... Pettikö rakkaani minua taas unissani!?!? Olin menossa siihen väliin että rakkaani tajuaisi että tämän tulisi lopettaa heti ellei halua että suhteemme päättyisi. Kuitenkin joku kaveri porukastani kysyi heiltä ''Oho, onkos teillä suhde tai jotain? :D'' Rakkaani vastasi että kyllä, he alkoivat seurustella. Järkytyin. Rakkaani ei ollut jättänyt minua, joten mistä ihmeestä oli kyse. Aloin hoiperrella unessani ja yhtäkkiä kaaduin maahan, ilmeisesti pyöttyin unessani...Kuitenkin kaverini potkivat tylysti minua ylös koska olivat saaneet minusta selvästi tarpeekseen ja kokivat reagointini rakkaani ja tämän uuden naisen seurusteluun noloksi.

 Noustuani ylös maasta huomasin ettei rakastani yhtään kiinnostanut minä tai mitä minulle tapahtuu jne. Tämä vain halaili ja suuteli naisensa kanssa. Olin hämilläni... Minulla oli ollut kauhea ikävä rakastani... Joka tekee asioita jonkun toisen naisen kanssa. Oikeasti se tunne kun tajuaa että ei voi enää tukeutua henkilöön jota rakastaa ihan liikaa kun tällä on joku muu joka saa sen huomion minkä itse haluaisi/tarvitsisi. Tiedän että olen itsekäs kun sanon näin asian mutta onhan rakkaus loppujen lopuksi itsekästä ja jopa itserakasta... Se on vittumaista kun pitää osata rakastaa itseään sen verran että voisi luottaa rakkaaseensa ettei tämä halua jättää tätä... En edes pysty siihen... Tiedän itsessäni liikaa epäkohtia minkä takia koen itseni kuvottavaksi...

 Kuitenkin unessani lähdin bussilla kotiin pian, en halunnut enää nähdä rakastani suutelemassa ja nauttimasta toisesta naisesta. Bussissa olin hyvin hämilläni... Pidättelin itkuani ja mietin mitä minulla on enää jäljellä ja että miksei rakkaani ole vielä jättänyt minua.

 Päästyäni kotiin... Tai no en tiedä oliko se kotini, kuitenkin se oli huone joka oli korkealla ja se oli valkoinen ja hieman vanhanaikaisen oloinen, siellä oli sänky ja hennonvärisiä huonekaluja kuten omassa huoneessani. Aurinko laski kauniisti huoneeseen missä olin, aloin jatkamaan lopputyötäni kuvataideluokalla olon takiani. Samassa kun otin pensseleitä ja maaleja esille kun olin asetellut suuren taulupohjani telineeseen rakkaani tuli huoneeseen jossa olin. Olin ilmeisesti kutsunut tämän sinne, koska halusin puhua tämän kanssa.

 Sanoin tälle että mitä se tarkoittaa mitä näin aiemmin kaupungilla. Miksi tämä suuteli toista naista ja sanoin seurustelevansa tämän kanssa... Sanoin että se oli tuskallista nähdä. Rakkaallani oli sanomani takia tuskallinen ilme, uskoin tämän kertovan minulle jonkun järkevän syyn miksi teki sen jne. Ja että se mitä näin oli valetta. Rakkaani kuitenkin sanoi ''Mun pitää jättää sut. Anteeksi...'' SIlmäni kostuivat unessani... Kysyin tältä että miksi ja että miksei tämä enää halua olla kanssani. Tämä vastasi että hänellä ei ole minulle mitään sanottavaa ja meissä ei ole mitään yhteistä eikä keksi kanssani tekemistä. Anelin tältä kyyneleet viirraten ettei jätä minua, koska teen itsarin jos hän jättää minut, en kestä elämää ilman häntä ja että hän antaisi minulle vielä yhden mahdollisuuden... Vaikka traumani ovatkin jälleen lisääntyneet. Rakkaani mietti pitkään ja sanoi että suostuu vielä antamaan minulle yhden mahdollisuuden, kiitin tätä, vaikka lisäsinkin perään että on tämän syytä että olen taas entistä onnettomampi koska traumani lisääntyi. Käskin myös tätä jättämään sen toisen naisen jne.

 Koko loppu unen liikuin omassa koulussani rakkaani kanssa. Tämän se ihme nainen odotti rakastani unen lopussa... Hänellä oli kai asiaa rakkaalleni kun rakkaani ei vielä ollut sanonut tälle että jättää tämän... Sitten heräsin. Heräsin noin tunnin aikasemmin kuin normaalisti sinä aamuna. Oli aamuyö. En saanut enää unta. En tuollaisen paskan unen jälkeen.

 Kerroin samanpäivän iltana rakkaalleni tästä unesta ja se tuntui masentavan häntäkin. Rakkaani totesi että huomaa että minulla on vieläkin kauheat tramat jostain, mutta en ei oikein pysty auttamaan koska en suostu puhumaan hänen kanssaan siitä. Se on vain niin vaikeata... :(

 Olen kyllä erityisen pahoillani rakkaalleni selkärangattomuudestani ja siitä että hän vain itse kärsii enemmän takiani ksoka olen niin kyvytön mihinkään ja kierin itsesäälissä ja muussa paskassa kun asiat ei sujukkaan hyvin jne.

 Kuitenkin pyydän anteeksi nyt tälleen vammasesti omassa blogissani vähän kaikesta mitään erityisempiä mainintoja. Minussa on omat vikani eikä kukaan ole täydellinen.